Puheeni työväen kirkkoillassa 9.11.2023

Hyvät vieraat ja ystävät! Mauno Koivistosta on kirjoitettu kirja nimeltä hellahuoneesta presidentinlinnaan. Kirjan nimi kuvaa hyvin hänen matkaansa lapsuudesta presidentin tehtävään. Mauno Koiviston nousua vaatimattomista oloista presidentiksi on pidetty yhtenä suomalaisena menestystarinana. Tie lapsuudesta presidentin linnaan ei ollut kuitenkaan täysin mutkaton eikä helppo. Koivisto menetti äitinsä ollessaan 10- vuotias ja hän joutui sotaan nuorena. Koiviston lapsuudessa oli itsestään selvää opetella Raamattua ulkoa ja lukea sitä säännöllisesti. Koivisto on myös lapsena käynyt isänsä kanssa täällä Turun tuomiokirkossa.

 Koivisto on kirjoittanut kirjassaan Koulussa ja sodassa muistelmia sodan ajasta. Sodassa tapahtui myös käänne liittyen hänen uskoonsa, hän luki paljon Raamattua sodan aikana ja hän koki ettei usko ollut enää hetkellistä vaan uusi elämänkatsomus.

 Sodan jälkeen Koivisto työskenteli täällä Turussa satamassa, opiskeli ja väitteli tohtoriksi. Hän liittyi NMKY:n kuoroon, koska hän halusi olla mukana jossain kauniimmassa asiassa sodan jälkeen. Väitöskirjan tehtyään hän siirtyi Suomen pankkiin töihin ja on kerrottu, että hän vei sodassa mukana olleen Raamattunsa Suomen pankin setelipainoon korjattavaksi. Koivisto on myös jälkikäteen sanonut Pirkko Työläjärvelle itsenäisyyspäivän lähestyessä, että kyllä se kaikki oli sen arvoista, tällä hän tarkoitti aikaansa sodassa. Koivisto on tunnustautunut olleensa aina oman tiensä kulkija. Politiikassa hän ymmärsi vallan merkityksen, mutta valta ei ollut hänelle päämäärä. Evankelisluterilaisen kirkon jäsenyys oli Koivistolle itsestään selvää ja hän pysyi kirkon jäsenenä kuolemaansa saakka. Presidenttinä ollessaan hän kertoi käyneensä aika vähän kirkossa, mutta siellä käydessään hän kuunteli tarkkaan saarnoja ja hänen mielestään puhuttiin liian vähän armosta.  Hän on myös kertonut, että sodasta hänelle on jäänyt periaatteeksi, ettei kaveria koskaan jätetä, eikä hän koskaan lyönyt lyötyä vaan oli yleensä altavastaajan puolella.

Eero Huovisen mukaan Korkeimman varjelus ja Jumalan armo olivat ydinkohdat, joiden varaan Koiviston uskonnollinen vakaumus perustui. Koivisto piti laulamisesta ja kerrotaan, että hän on laulanut virsiä myös virka-autossaan olleessaan presidentti. Koivisto myös kritisoi virsikirjan jatkuvaa uudistamista ja häntä harmitti, että elämänsä aikana hän oli joutunut veisaamaan peräti kolmen eri virsikirjan vaihtelevilla sanoilla ja nuoteilla.

Koivisto on kertonut aina pitäneensä kirjoista ja luki aikuisena useita kirjoja yhtä aikaa. Yksi kirja on kuitenkin aina kulkenut hänen mukanaan lapsuudesta hänen viimeisiin päiviinsä saakka ja tämä kirja oli Raamattu. ”Raamattunsa jakeita Koivisto oli alleviivannut ahkerasti, varsinkin Sananlaskujen, Saarnaajan ja profeetta Jesajan kirjoista. Myös apostoli Paavalin kirjeet olivat hänestä kiinnostavia. Koiviston hengellinen vakaumus perustui siihen, että hän uskoi Korkeimman varjelukseen ja Jumalan armoon.

 Paavo Lipponen on kuvannut Koivistoa näin ”Ahkera ja tunnollinen perinpohjaisesti lukenut mies, kun tähän yhdistyi vielä vahva aatteellinen ja uskonnollinen vakaumus puhutaan täysin poikkeuksellisista voimavaroista” Ja näin me myös varmasti haluamme hänet muistaa.

Lopuksi haluan vielä kiittää teistä jokaista, jotka olette olleet mukana järjestämässä tätä kirkkoiltaa kiitokset kuorolle, puhujille ja kaikille, jotka olette toimineet täällä tänään eri tehtävissä ja kiitos tuomiokirkkoseurakunnalle yhteistyöstä ja siitä, että olemme saaneet järjestää tämän tilaisuuden täällä kirkossa ja erityisesti haluan kiittää myös teitä, jotka olette tulleet tänään tänne paikalle, KIITOS

Kommentit

Jätä kommentti